Kari Laitinen
6.4.–2.5.2021
Vanhassa japanilaisessa kulttuurissa oli tapana kokea tila ja aika yhteismitallisesti, eikä toisistaan eroteltuina sarjallisina järjestelminä niin kuin meillä lännessä. Se on johtanut pohdintaan, jossa voin tarkastella ilmiöitä sekä objektin että sitä ympäröivän tyhjän tilan kautta. Suomessa synonyymina tyhjyydelle voisi olla hiljaisuus.
Mistä löytää tyhjyyttä meillä lännessä? Matkustaessani Euroopassa olen ihaillut goottilaisia kirkkoja, joiden niukka koristelu miellyttää minua kovasti. Tilat ovat korkeita ja pelkistettyjä, ainoastaan värillisistä ikkunoista siilautuva valo konkretisoi kirkkotilan tyhjän avaruuden.
Tilan tai ajan visualisoinnin olen kokenut haasteelliseksi ja loputtomaksi. Aina löytyy uusia tasoja lähestyä asiaa. Taideteoksessa tilailluusiota luodaan kaksiulotteiselle pinnalle värien avulla. Kylmät tai lämpimät sävyt työntyvät katsojaa kohti tai pakenevat taaksepäin. Luodaan kolmas ulottuvuus kahden muun ulottuvuuden avulla. Juuri tuo pieni liikahdus on todella kiehtovaa, mutta se ei avaudu kiireessä vaan vaatii katsojalta silmien kuuntelemista.
Teoksieni sanoman voisi kiteyttää visuaalisiksi kysymyksiksi tilasta ja ajasta. Kutsunkin niitä usein ”hiljentymisobjekteiksi ” vastakohtana nykyajan kiireiselle elämäntavalle.
Kari Laitinen
I den forntida japanska kulturen var det vanligt att uppleva rum och tid i en skala, snarare än så separata seriella system som vi gör i väst. Det har lett till en reflektion där jag kan se på fenomen både genom objektet och det tomma utrymmet runt det. I Finland kan tystnad vara synonymt med tomhet.
Var hittar man tomhet i väst? När jag reser i Europa beundrade jag de gotiska kyrkorna med liten dekor. Utrymmena är höga och förenklade, bara ljuset silhuett från de färgade fönstren konkretiserar kyrkans utrymme.
Visualisering av rum eller tid Jag har upplevt en utmanande och oändlig. Det finns alltid nya nivåer att närma sig. I ett konstverk skapas en beställd illusion på en tvådimensionell yta med hjälp av färger. Kalla eller varma toner skjuter mot betraktaren eller flyr bakåt. Låt oss skapa en tredje dimension med hjälp av de andra två dimensionerna. Den lilla rörelsen är verkligen fascinerande, men den öppnar sig inte bråttom och kräver att tittaren lyssnar på sina ögon.
Budskapet i mina verk kunde sammanfattas som visuella frågor om tid och rum. Jag kallar dem ofta ”tystnadsobjekt” i motsats till den hektiska livsstilen i dag.
Kari Laitinen