Mari Aspola
26.2.–24.3.2019
TAUSTAA
Vietin 2017 juhlavuottani, johon sisältyi residenssi Suomen Taiteilijaseuran ateljeetalossa Marbellassa. Työskentelin määrätietoisesti vieden eteenpäin keskeneräisiä teemojani uudessa ympäristössä. Tein ikäänkuin kokeen, mitä kurinalaisuus saisi aikaan. Näitä kuvia ei olisi syntynyt ilman maaliskuun kokemuksia ja havaintoja.
Teossarjani toimi syksyllä ’pääsykokeena’ STG:hin. Edellinen Kuukauden Taiteilija -näyttelyni oli kokelasjäsenyyden sarja, silloin oli vuosi 2014. Tämä on siis merkittävän prosessin päätös. Taidegrafiikka on kulkenut ilmaisutapanani vuosikymmeniä taidekasvatustyöni ohessa. Nyt vasta olen tässä. Olen vedostanut kartonkigrafiikkaa 15 vuotta.
Tekniikka on mahdollistanut vaarallisista aineista luopumisen. Levyt pohjustetaan sellakalla, laatat ja työvälineet pestään rypsiöljyllä. Väreinä perinteiset syväpainovärit.
TÄMÄ NÄYTTELY
Rinnastan loppuun työskennellyt, hyväksytyt teokset ja työhuoneella vuosien saatossa kehitellyt kokeilut, ´arvopaperit´ kollaasimaisesti sommitellen. Vedokset on liimattu kapalevyille soveltaen kirjansidontaa.
KYSYMYKSIÄ
Milloin kuva on valmis? Milloin se on näyttelykelpoinen? Voiko rajaamisella, kuvarinnastuksilla saada aikaan merkityksiä, joita alunperin ei ollut olemassakaan? Mitä lainalaisuuksia on näkyvissä? Katsoja vastaa vihjeisiin ja viimeistelee kuvan, kuvat…
YDIN
Taidegrafiikkani kulkee reunoilla, marginaalissa ollen pienimuotoista, pysähtyvää, hiljaista puhetta, missä sommittelu, värit ja tilan synnyttämisen pohdinnat ovat ydintä.
Työrytmini on hidas prosessi, jossa vedokset saavat muotonsa kokemuksista maailmassa käsitellen ihmisenä olemista. Arkkitehtuuri ja luonto ovat läsnä pelkistetysti, viittauksina. Menneisyys ja nykyhetki rinnastuvat.
Kollaasimainen vedostusprosessi on läpikuultavia kerroksia, mukana kuivaneula, joskus carborundum ja pvc-painanta.
Mari Aspola
